Kokeileva kehittäminen pohjautuu vahvasti moniin perinteisiin kehittämistapoihin, esim. innovaatiojohtamiseen, asiakaslähtöiseen kehittämiseen, palvelumuotoiluun, SCRUM viitekehykseen ja luovaan ongelmanratkaisuun.
Se ei ole siis mikään täysiin uusi kehittämisen muoto, vaan yksi tapa innovoida muiden keinojen joukossa. Sille löytyy myös omat tärkeät sovellusalueensa (katso aikaisempi blogikirjoitukseni tärkeimmistä sovelluskohteista täältä).
Kokeilevasta kehittämisestä puhutaan paljon mutta mikä kokeilevassa kehittämisessä on sitten uutta ja keskeistä? Alla olevassa mallissa on esitetty kokeilevan kehittämisen merkittävimmät osatekijät ja haluaisin niiden pohjalta nostaa esiin neljää asiaa.
Systemaattinen oppiminen ja reflektointi (joka monesti ohitetaan puolihuolimattomasti) on kokeilevan kehittämisen keskiössä. Oppimisprosessin näkökulmasta pitää panostaa hypoteesin määrittelyyn, kokeilun reflektointiin sekä yksilöinä että kehitysryhmänä ja oppien huolellinen keräämiseen ratkaisun eteenpäin kehittämiseksi.
Idean kokeileminen raakileena välittömästi aidossa käyttöympäristössä (asiakas- ja käyttäjärajapinnassa) korostuu kokeilevassa kehittämisessä. Etsittäessä ratkaisua erityisesti monisyisiin ongelmiin ideoinnin ja luovan ajattelun merkitys korostuu – on oleellista löytää mahdollisimman konkreettinen, yksinkertainen, nopea ja edullinen tapa kokeilla idean toimivuutta käytännössä. Tämä saattaa olla monesti kokeilevan kehittämisen vaativin vaihe. Kokeilusta saatava välitön palaute antaa mahdollisuuden arvioida idean toimivuutta ja suunnata jatkokehittämistä.
Kokeilevassa kehittämisessä pyritään idean välittömään ja nopeaan konkretisointiin eli protoiluun. Prototypoinnin keskeinen ajatus on kääntää abstrakti kehitysidea konkreettiseksi. Konkreettisuus ja ”käsin kosketeltavuus” mahdollistaa ideoiden toimivuuden kokeilemisen ja testaamisen käytännössä. Kokeilevassa kehittämisessä erilaisten alkeellisten prototyyppien (esim. paperiprotot, videoprotot, näytelmä) rooli korostuu.
Kehittäminen tapahtuu kokeilemalla – yrityksen ja erehdyksen kautta. Epäonnistumiset ovat kokeilevan kehittämisen DNA:ssa. Tämä vaatii sekä kehittäjiltä että kehittävältä organisaatiolta uudenlaista asennetta epäonnistumisiin – oppimisen näkökulmasta sekä onnistumiset että epäonnistumiset ovat yhtä tärkeitä.
Miten on – kokeilisitko sinäkin kokeilevaa kehittämistä?
Lataa selvitysraportti aiheesta: Kokeileva kehittäminen – Mitä, Miksi, Miten?
Blogin on kirjoittanut Innotiimi-ICG:n entinen konsultti Jarno Poskela. Haluatko kuulla lisää aiheesta? Chat-palvelumme auttaa 9-17 ja ohjaa sinut oikealle konsultillemme.
