Tämä blogi on osa turvallisuusjohtamisen kehittämisen joulukalenteria, osa 2/24. Julkaisusarja sisältää 24 luukkua vuoden 2024 aikana, n. 2 julkaisua / kk. Postaukset sisältävät asiaa turvallisuusjohtamisen kehittämisestä, sen erilaisista teemoista ja näkökulmista. Tässä postauksessa käsitellään turvallisuushavaintoja. 

Osaammeko havaita ja tehdä laadukkaita turvallisuushavaintoja?  

Ihmisen havaintokyky on varsin rajallinen. Varsinkin, jos emme tuo havaintojen tekemistä tiedostetulle tasolle.  Liikenneturvan tekemän tutkimuksen mukaan 2 km matkalla jokaisella meistä jää havaitsematta keskimäärin 360 tapahtumaa ja teemme yhden virheen. 

Lähes jokaisessa organisaatiossa, jossa olemme olleet kehittämässä turvallisuusjohtamista ja -ajattelua, tavoitellaan turvallisuushavaintojen määrän ja laadun nostoa.    

Miksi turvallisuushavainnot ovat tärkeitä?

Ensinnäkin kaikki se, mitä emme havaitse on meille tiedostamaton riski. Toiseksi emme pysty muodostamaan totuuden mukaista turvallisuuden tilannekuvaa yksilö- emmekä organisaatiotasolla ilman havaintoja. Ilman tilannetietietoisuutta kaikki johtamisen ja tekemisen toimet tapahtuvat enemmän tai vähemmän sokkona uskomusten ja vahvojen mielipiteiden ohjaamina. 

Turvallisuushavaintojen tekemisen osalta eri organisaatiossa olemme tunnistaneet seuraavia puutteita:

1. Havaintokyvyn kehittämiseen yksilötasolla ei juuri ole panostettu, jolloin paljon jää havaitsematta ja turvallisuuden tilannetietoisuus on heikkoa – usein korkea tapaturmataajuus johtuu juuri tästä
2. Kirjattuja turvallisuushavaintoja tehdään aivan liian vähän – yksi tai kaksi per henkilö per vuosi on aika tyypillinen määrä ja se ei riitä mihinkään
3. Henkilöstön tekemät turvallisuushavainnot keskittyvät lähes pelkästään teknisiin vikoihin, puutteisiin tai olosuhteisiin – ei juurikaan toimintaan (90 – 95 % vaaratilanteista johtuu inhimillisistä ja organisatorisista tekijöistä)
4. Kirjattuja havaintoja tehdään bonuksellisen määrätavoitteen mukaan, jolloin motivaationa on niistä saatavat palkkiot – ei turvallisuuden tilannetietoisuuden parantaminen ja vaarojen tunnistaminen
5. Oman toiminnan havainnointi kokonaisturvallisuuden näkökulmasta puuttuu lähes kokonaan – milloin esimerkiksi johtoryhmä on tehnyt omasta toiminnasta turvallisuushavainnon?
6. Positiivisia turvallisuushavaintoja tehdään erittäin vähän tai ei ollenkaan – miten voimme oppia hyvistä käytännöistä ja laajentaa niitä?
7. Kirjattujen turvallisuushavaintojen laatuun ei juuri panosteta – määrä korvaa laadun ja laadun merkityksen oivalluttamiseen ei juuri käytetä energiaa
8. Turvallisuushavaintojen käsittely on byrokraattista ja turhauttavaa sekä käsittelijän että tekijän näkökulmista – jäykät järjestelmät ja osallistavan käsittelyn puute johtavat usein vähäiseen määrään tahtoen tai tahtomatta
9. Kirjattuja havaintoja ei käytetä turvallisuusjohtamisjärjestelmässä jatkuvan parantamisen välineinä – paljolti tyydytään siihen, että havaintoja tehdään ja niihin saadaan jotain välittömiä korjaavia toimia
10. Psykososiaalisen kuormituksen turvallisuushavaintoja joko ei tehdä tai ne vaietaan kuoliaaksi – usein vasta työterveyslääkärin ilmoitus häirinnästä tai loppuun palamisesta herättää johdon huomion

Mistä ja miten sinun organisaatiossasi tehdään turvallisuushavaintoja ja mitä niiden kehittämisen suhteen olisi hyvä tehdä? 

Haluatko kuulla lisää aiheesta? Ota yhteyttä, tai seuraa LinkedIn-sivuamme,  johon ilmestyvät myös seuraavat joulukalenterin osat.