insights
Psykologisen turvallisuuden kehittäminen kaipaa sosiaalista riskinottoa
Psykologinen turvallisuus on ilmiönä noussut keskeiseen rooliin yhdessä onnistumisen mahdollistamiseksi. Eikä ihme, sillä psykologisesti turvallisessa toimintaympäristössä porukan jäsenet uskaltavat tuoda omat näkökulmansa esille tai nostaa ne ongelmatilanteissa esiin – eri mieltä oleminen on nimittäin hyväksyttävää ja arvostettavaa. Myös palaute otetaan avoimesti vastaan, ja olemassa olevaa tekemistä ollaan valmiita tarkastelemaan ja tarvittaessa kyseenalaistamaan.
Kun psykologista turvallisuutta kehitetään, on tärkeää kannustaa tiimiä aktiiviseen vuoropuheluun ja mielipiteiden ilmaisemiseen, nostaa esiin hyviä suorituksia ja osoittaa arvostusta toisille. Tärkeää on myös lisätä tiimiä koskevien asioiden läpinäkyvyyttä sekä niiden yhteistä ja avointa käsittelyä.
Miksi kuitenkaan kannustuksesta ja keskusteluista huolimatta mikään ei muutu? Asioiden saaminen tiimin arkeen tuottaa ongelmia. Tilanne on monen tiimin osalta jopa vaikeutunut lisääntyneen etätyöskentelyn myötä. Vuoropuhelun sijaan jämähdetäänkin entistä enemmän yksin puheluun tai puhumattomuuteen, ja rajat ihmisten välille vedetäänkin yhä tiukemmalle.
Tiimin kehittäminen tapahtuu aina sosiaalisessa ympäristössä, jolloin yksilön kannalta näihin tilanteisiin liittyy sosiaalinen riski. Asioita on sanottava ääneen, mutta vastassa on toisten ihmisten reaktiot. Joten uskallanko? Mitään uutta ei kuitenkaan synny, jos tiimissä tapahtuvia asioita ei tehdä näkyväksi, eikä ideoita ja niiden raakileita uskalleta ”pallotella” puolin ja toisin. Psykologisen turvallisuuden kehittäminen tarvitseekin aina annoksen sosiaalista riskinottokykyä.
Älä ulkoista, vaan kytke olemassa oleviin tilanteisiin
Psykologisen turvallisuuden kehittäminen helposti ulkoistetaan tiimin arjesta riskin välttämiseksi, jolloin kehitetään turvallisuuden ilmapiiriä ilmapiirin vuoksi. Tiedetään, mikä on hyvää ja hyödyllistä ja miten tulisi toimia. Käytännössä kuitenkin puolustetaan ja jatketaan nykytoimintaa, vaikka tiedetään, ettei se johda hyvään lopputulokseen.
Tiimissä tapahtuu koko ajan, mikä luo aidosti mahdollisuuden kehittää – jokainen arjen tilanne on valinnan paikka. Jätetäänkö reagoimatta hankalaan tilanteeseen ja tiimin tapaan hoitaa sitä, koska se on helpompaa vai käydäänkö hankala keskustelu kaikesta huolimatta? Ilmapiiriin äärellä kehittämistyö on siinä mielessä raadollista, että eteenpäin meno vaatii nyrkkien saveen laittamista, kun taas toiseen suuntaan riittää ettei kukaan tee mitään.
Haasta ryhmäajattelu
Psykologisen turvallisuuden kehittämisen yksi harmillinen sivutuote on tiimissä ilmenevä ryhmäajattelu. Tiimi luo voimakasta sisäistä yhtenäisyyttä, joka näyttäytyy samaa mieltä olemisena. Tiimi ikään kuin suojataan kriittiseltä ajattelulta. Vaihtoehtoja ei etsitä, eikä asioita haluta kyseenalaistaa. Halutaan varmistaa, ettei tiimin sisälle syntyisi erimielisyyksiä. Tiimi itse ei tätä tilannetta yleensä tiedosta, vaan se luulee toimivansa järkevästi.
Eri mieltä olemisesta muodostuu yksi tiimin toiminnan ja kehittymisen kannalta tärkeimmistä voimavaroista. Liian usein se kuitenkin unohtuu tiimien oppimisen ”tilauslistalta”, koska niitä ohjataan helposti vanhasta tottumuksesta näennäisen harmonian ja yhteenkuuluvuuden reitille. Eri mieltä olemista täytyy opetella.
Oppikaa yhdessä
Psykologinen turvallisuus ei kehity erillään eikä itsekseen. Se ei tunnu aina mukavalta, eikä tuota väistämättä harmoniaa, mutta se mahdollistaa oppimisen. Tiimin arjessa tapahtuu tiedostamatta yhteisöllisiä ”vahinkoja”. On tilanteita, joita ei ole osattukaan käsitellä yhdessä rakentavasti, vaikka se oli tarkoitus. Vuorovaikutus on lähtenyt väärille raiteille. Koska kukaan ei ole viheltänyt pilliin suunnan muuttamiseksi, niin ne vaikuttavat edelleen tiimin toiminnassa.
Kehittämiseen pitää liittää vahvasti ajatus siitä, että se epäonnistuu vain silloin, kun siitä ei opita mitään. Vaikka jokin tapa käsitellä asioita ei toimisikaan toivotulla tavalla, niin jokainen tilanne tuottaa kuitenkin aina raaka-ainetta jatkokehittämisen tueksi. Toiminnan reflektointi on tärkeä osa tiimin arkea.
Huomioi, että pelon kanssa voi edetä
Epäonnistuminen ja virheiden tekeminen saa pelottaa, mutta sen ei saa antaa ohjata sitä, mitä tehdään tai jätetään tekemättä. Haastaviin vuorovaikutustilanteisiin tarttuminen altistaa jokaisen tiimin jäsenen epäonnistumiselle, mutta vaihtoehto voi olla vielä pelottavampi. Virheettömyydellä on helppo suojata ikäviä tunteita, mutta todellisuudessa epäonnistumisen välttely tuokin arkeen lisää epäselvyyttä, ristiriitoja, turhautumista ja kuormittumista.
On tärkeää, että tiimin kehittämisen asialistalla eivät ole pelkästään asiateemat, vaan myös se, miten keskustelemme ja käsittelemme asioita tiiminä. Tarvitaan turvallinen ympäristö vuoropuhelulle, ja se luodaan vain yhdessä.
Ja lopuksi – järjestä ihan vaan aikaa
Jokainen vuorovaikutustilanne tai sen puuttuminen vaikuttaa olennaisesti luottamukseen ja sen rakentumiseen. Nykyisessä nopean muutoksen maailmassa välillä unohtuu, että oppimiseen ja yhdessä kehittämiseen tarvitaan välillä ihan vain aikaa. Vauhti vie helposti mennessään ja tehdään paljon mutta kokonaisuuden kannalta vääriä asioita.
Yhteinen aika on parhaimmillaan sitä, että kiire ja suorittaminen saadaan hetkeksi pysäytetyksi, ja tilanteessa tiimin jäsenet ovat toisilleen läsnä. Kun ihmiset tulevat kuulluksi ja erilaiset näkökulmat saadaan esille, on mahdollista rakentaa yhteistä ymmärrystä tärkeisiin asioihin. Samalla opitaan ottamaan vastuu omien ajatusten ja tunteiden viestimisestä, joka mahdollistaa jatkossa entistä rohkeamman vuoropuhelun ja uudet kokeilut.
Haluatko keskustella lisää ja mahdollisesti kehittää aihetta organisaatiossanne? Ota yhteyttä!