Mutta olisivatko selitykset menneet läpi työpaikalla? Uskon, että aika monella työpaikalla edelleenkin. Mutta suurimmalla osalla ei. Ehdottomasti ei niillä työpaikoilla, joissa ollaan hyväksytty ja opittu ajattelutavat, suhtautuminen ja toimintatavat, joilla varmistetaan, että jokainen voi tehdä työnsä turvallisesti. Joissa ollaan opittu puuttumaan ja antamaan palautetta siitä, miten autetaan kaveriakin huomaamaan ja ennakoimaan riskit, sekä opittu keskustelemaan turvallisuuteen liittyvistä asioista. Ja joissa ollaan sisäistetty ”Safety first” -ajattelu.

Monilla työpaikoilla turvalliseen työn tekemiseen ja sen edellytyksiin satsataan. Ihmisiä koulutetaan ja valmennetaan, työympäristöä siivotaan, konehallien layouteja muutetaan, ohjeistusta parannetaan, uusia turvallisempia investointeja tehdään. Turvallisuusajattelu ja turvallinen toiminta on läsnä joka päivä. Mutta siirtyvätkö nämä opit työajan ulkopuolelle vapaa-ajalle ja kotiin? Siitä teimme kyselytutkimuksen elokuun aikana. Seuraavassa lisää tutkimuksesta ja sen tuloksista.

Miten tutkimus toteutettiin?

Tutkimus tehtiin nettipohjaisena kyselytutkimuksena ja se suunnattiin erityisesti organisaatioihin, joiden tiedettiin panostaneen työturvallisuuden kehittämiseen pitkäjänteisesti. Vastauslinkkiä jaettiin lisäksi sosiaalisessa mediassa, etupäässä LinkedInissä. Vastauksia saatiin 96 kappaletta. Taustatietona kysyttiin vastaajan roolia organisaatiossa. Vastaajat on esitetty rooleittain kuvassa 1. Vastauksia ei kokonaisvastausmäärän pienuudesta johtuen analysoitu rooleittain, vaikka se oli alun perin ajatuksena.

Kuva 1. Vastaajat rooleittain

Tutkimuksen tuloksia

Miten vastaajat olivat kokeneet ja havainnoineet työpaikoilla tehdyn työturvallisuuden kehitystyön vaikutuksia suhteessa heidän omiin asenteisiinsa ja toimintaansa? Kysymykset suunnattiin neljään pääkohtaan: 1. Yleinen suhtautuminen turvallisuuteen, 2. Liikenneturvallisuus ja 3. Turvallisuus vapaa-ajan harrastuksiin liittyen (Taulukko 1). Lisäksi tarkemmalla kyselyllä selvitettiin henkilön asenteita ja toimintaa erilaisissa vapaa-ajalla ja kotona tehtävissä työnluonteisissa suorituksissa, kuten remontit, rakentaminen, piha- ja puutarhatyöt, puutyöt, talkoot jne.

Yleisen suhtautumisen osalta yli 90 prosenttia koki, että pitää turvallisuutta tärkeämpänä ja kiinnittää aiempaa enemmän huomiota turvallisuuteen liittyviin asioihin myös kotona ja vapaa-ajalla.

Taulukko 1. Oman suhtautumisen muutos turvallisuuteen liittyviin asioihin

Liikennekäyttäytymisen osalta puolestaan 25 prosenttia koki, että oma suhtautuminen on pysynyt ennallaan. Selkeimmät positiiviset muutokset liikennekäyttäytymisessä olivat ennakoinnin ja ympäristön havainnoinnin paraneminen, nopeusrajoitusten parempi noudattaminen ja kännykän käytön lopettaminen ajon aikana (Kuva 2.)

Vapaa-ajan harrastuksiin liittyvä turvallisuusajattelu oli pysynyt ennallaan hieman yli 20 prosentilla vastaajista. Vastaajien raportoimat muutokset kiteytyvät kuvassa 3. Riskien arviointi, ennakointi ja turhien riskien välttäminen sekä kypärän käyttö nousivat yleisimmiksi positiivisiksi muutoksiksi.

Erilaisten työsuoritusten kohdalla kysyttiin tarkemmin suhtautumisesta ja toiminnasta seuraavissa asioissa.

1. Kiinnitän enemmän huomiota työn suunnitteluun sekä kunkin työn ja sen eri työvaiheisiin sisältyviin riskeihin
2. Käytän työsuorituksissa ja tehtävissä aina asianmukaisia suojavälineitä ja -varusteita
3. Huolehdin, että työkohteen ympäristö on turvallinen sekä tekijöille että ulkopuolisille (esim. perheenjäsenet, vieraat)
4. Korkealla työskenneltäessä (esim. katolla), huolehdin asianmukaisista telineistä, kaiteista, turvavaljaista ja -köysistä sekä muusta turvallisuuden varmistamisesta
5. Pidän työkohteen ja sen ympäristön hyvässä järjestyksessä ja siistinä
6. Tutustun huolellisesti uuden koneen / laitteen käyttöön liittyviin turvaohjeisiin ennen sen käyttöönottoa
7. Noudatan työskennellessäni koneen/laitteen käyttöön liittyviä turvaohjeita
8. Tarkistan koneen/laitteen kunnon ennen sen käyttämistä tai antamista toisen käyttöön
9. Perehdytän muut konetta/laitetta käyttävät henkilöt turvaohjeisiin ja opastan turvalliseen käyttöön
10. Huolehdin, että viallista tai suojavarusteiltaan puutteellista konetta/laitetta ei käytetä ennen sen kunnostamista
11. Työsuorituksen aikana, sen kaikissa vaiheissa keskityn turvalliseen tekemiseen
12. Pidän huolta omasta vireystasostani esim. pitämällä säännöllisesti taukoja
13. Vältän alkoholin nauttimista erilaisten työsuoritusten aikana tai juuri ennen
14. Perehdytän muut työhön osallistuvat henkilöt työn sisältämiin työvaiheisiin, niiden riskeihin ja turvalliseen työn tekemiseen
15. Seuraan myös muiden työsuorituksiin osallistuvien henkilöiden toimintaa ja puutun turvallisuutta vaarantavaan toimintaan
16. Annan muille toimijoille sekä rakentavaa että positiivista palautetta siitä, miten turvallisesti he toimivat
17. Kun itse osallistun jonkun muun järjestämään/johtamaan työhön/talkooseen, jaan oma turvallisuusosaamiseni muiden käyttöön

Yhteenvetokooste vastauksista taulukossa 2.

Taulukko 2. Suhtautuminen ja toiminta turvallisuuteen liittyen erilaisissa kodin ja vapaa-ajan työsuorituksissa.

Johtopäätöksiä

Päällimmäisenä johtopäätöksenä on, että työpaikoilla tehtävällä turvallisuuden kehitystyöllä, koulutuksilla ja valmennuksilla on selkeästi myönteisiä vaikutuksia turvallisuuteen liittyviin ajattelu- ja toimintatapoihin myös työn ulkopuolella. Viittaan tässä Jari Steniukseen oivaltavaan blogikirjoitukseen ja ”Top of Mind” -ilmiöön, eli mitä enemmän altistumme samankaltaiselle viestinnälle, sitä vahvemman jäljen se jättää.

Toisaalta tästä herää kriittinen kysymys: vastasiko tähän tutkimukseen enemmän sellaiset henkilöt, jotka ovat sisäistäneet turvallisuusasiat vahvemmin ja toimivat sellaisissa rooleissa (työturvallisuuspäällikkö, työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutettu), joissa työnsä puolesta ovat jatkuvasti asian äärellä?

Toinen johtopäätös liittyy vastaajien liikennekäyttäytymiseen ja turvallisuuteen suhtautumiseen harrastusten yhteydessä. Vaikka 20–25 prosentilla vastaajista suhtautuminen on pysynyt ennallaan, ovat monet tehneet konkreettisia positiivisia toimintatapojen muutoksia. Erityisen ilahduttavaa on useiden vastaajien raportoima kännykän käytön lopettaminen ajon aikana sekä ympäristön havainnoinnin ja ennakoivan ajamisen paraneminen.

Kolmas havainto liittyy toimintaan erilaisissa vapaa-ajan työsuorituksissa. Positiivista on, että niissäkin vastaajat kautta linjan kiinnittävät enemmän huomiota turvallisuusasioihin. Mutta parannettavaa on edelleen. Korkealla työskentely turvallisesti, muiden työhön osallistuvien henkilöiden perehdytys, puuttuminen turvallisuutta vaarantavaan toimintaan, palautteen antaminen ja oman turvallisuusosaamisen jakaminen nousivat selkeiksi parantamisalueiksi.

Herää isoja kysymyksiä. Olemmeko vielä arkoja jakamaan omaa turvallisuusosaamistamme myös muille? Emmekö uskalla puuttua, kun ympärillä on kaveriporukkaa tai naapuri? Otammeko edelleen itsekin sellaisia turhia riskejä, joita emme töissä ottaisi? Ja miksi?

Tarve lisätutkimukselle

Näiden kysymysten juurisyiden selvittämiseen tarvitaan lisätutkimusta. Olisi hienoa, jos jatkotutkimus voitaisiin ulottaa eri toimialoille ja työpaikoille, myös sellaisille, joissa työturvallisuuden kehitystyö ei ole tärkeyslistalla kärkipäässä. Ja olisi hienoa, jos vastaajajoukkoa saataisiin selvästi laajemmaksi ja kattavammaksi. Kyselytutkimuksen lisäksi ehkä tarvittaisiin kohdennettuja haastatteluja.

Miten jatkotutkimusten tietoa voitaisiin hyödyntää käytännössä? Yksi näkökulma on, että työturvallisuuskoulutuksissa ja -valmennuksissa myös työn ulkopuolinen elämä pitää kytkeä kiinteämmin mukaan ja että ihmisten ajatteluun ja suhtautumiseen voidaan vaikuttaa ja tehdä samalla myös vapaa-aikaa turvallisemmaksi. Kyseessä on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen, mutta myös läheisten ja lähiverkoston terveys ja turvallisuus. Toinen näkökulma liittyy siihen, että tutkimus sinällään on interventio, jossa ihmiset heräävät pohtimaan omaa suhtautumistaan turvallisuusasioihin.

Toivottavasti löydetään taho, jolla on intressit ja resurssit tutkimuksen tekemiseen.