Rakennuksilla otetaan suuria riskejä, ja alihankkijayrityksissä vähätellään työturvallisuutta, kirjoittavat Anssi Juutilainen ja Markku Räisänen Kauppalehden Debatti-palstalla 6.3.
Rakennusalan alkuvuoden työtapaturmatilasto on synkkää luettavaa. Ottamatta kantaa yksittäisten tapausten taustoihin, nousee esiin yksi kysymys: Jääkö työturvallisuus liian usein lapsipuolen asemaan alihankintaketjussa?
Olemme huomanneet, että monissa yrityksissä on viime vuosina tietoisesti panostettu oman henkilökunnan työturvallisuuteen ja työturvallisuusajattelun kehittämiseen. Kehittämällä työturvallisuusjohtamista, viemällä vastuunottoa organisaation kaikille tasoille ja yksittäisten työntekijöiden toimenkuviin, on toimintakulttuurissa saatu aikaan merkittäviä tuloksia.
Jakamalla vastuuta on alettu oikeasti uskoa, että nollatapaturmataso ei ole mikään mahdottomuus. Olemme kuitenkin myös havainneet, että usean yrityksen suorien alihankkijoiden työtapaturmataajuus on 2–5 kertaa korkeammalla tasolla. Lisäksi tapaturmataajuus nousee alihankintaketjun pidentyessä. Miksi näin on?
Työturvallisuuskulttuurin kehittäminen edellyttää aina muutoksia johtamiskulttuurissa. Pitäisi olla itsestään selvää, että yrityksen sisällä toteutetut kehittämistoimenpiteet eivät siirry alihankintasopimusten kautta alihankintaa tekeviin yrityksiin – ei varsinkaan lisäämällä hankintasopimukseen liitteitä. Ongelma on paljon syvemmällä.
Useimmiten esteenä on alihankintayritysten johdon, esimiesten ja työntekijöiden vähättelevä suhtautuminen työturvallisuuteen. On tunnistettavissa jopa suoranaista välinpitämättömyyttä turvallista tekemistä kohtaan.
Noususuhdanne lisää kiirettä myös rakennuksilla. Otetaan käsittämättömän suuria riskejä aikataulun kiinni saamiseksi ja kustannusten minimoimiseksi.
Joskus syynä voi olla myös puhdas ajattelemattomuus. Loppupeleissä tilaaja on kuitenkin aina vähintäänkin osavastuussa siitä, että jokainen pääsee työpäivän jälkeen terveenä kotiin.
Sopimusteknisesti voidaan varmistaa työturvallisuusjohtamisen perusasiat kuntoon, mutta työturvallisuusjohtamisen kehittämistä mikään yritys ei voi eikä saa ulkoistaa.
Jo lainkin mukaan turvallisuuden varmistaminen ja sen parantaminen on sekä työnantajan että työntekijän yhteistoimintaa. Vastuu ja tiedostaminen on jokaisen asia. Välinpitämättömyys tappaa!
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kauppalehdessä 6. maaliskuuta 2018.
