Turvallisuuskulttuurin kartoituksissa piilee haasteita, jotka voivat heikentää niiden luotettavuutta. Kannattaa suhtautua varauksella väitteisiin, joiden mukaan turvallisuuskulttuurin voisi kartoittaa yksiselitteisesti, esimerkiksi tieteellisesti valikoitujen kysymysten tai yhden indeksiluvun perusteella. Kartoitus ei koskaan anna absoluuttista totuutta, vaan tarjota organisaatiolle pohjaa kehittymiselle. Keskeiset sudenkuopat liittyvät seuraaviin osa-alueisiin:

1. Turvallisuuskulttuurin määrittely

Turvallisuuskulttuurin epäselvä määrittely johtaa siihen, että kartoitus ei kuvaa organisaation todellista tilannetta eikä turvallisuutta kokonaisvaltaisesti.

2. Kyselytutkimukset

Kyselyiden haasteet liittyvät kysymysten yleisluonteisuuteen, vastaajien erilaisiin tulkintoihin, kyselyväsymykseen tai valikoivaan vastaamiseen. Vastaukset eivät välttämättä heijasta todellista turvallisuuskulttuuria.

3. Turvallisuusjohtamisen dokumentaatio

Organisaatioiden dokumentaatio voi olla puutteellista tai vaikeasti löydettävää. Erilaiset käytännöt vaikeuttavat tulosten vertailtavuutta.

4. Haastattelut

Haastattelut perustuvat yksilöiden kokemuksiin, jotka voivat olla subjektiivisia. Psykologisen turvallisuuden puute tai haastattelijoiden ennakkoasenteet voivat vaikuttaa vastauksiin ja tulkintoihin.

5. Havainnointikäynnit

Havainnoinnin lyhytaikaisuus tai työntekijöiden käytöksen muuttuminen tarkkailun aikana (Hawthorne-ilmiö) voi vääristää tuloksia.

6. Yhteenvetoraportit

Raporttien liiallinen tiivistäminen tai painotus voi johtaa siihen, että olennaiset yksityiskohdat jäävät huomiotta. Jos raporttia ei taustoiteta asiantuntijoiden toimesta, havaintojen merkitys jää epäselväksi.

7. Johtopäätökset ja toimenpiteet

Puutteellinen viestintä ja väärinymmärrykset johtavat vääriin johtopäätöksiin ja estävät organisaation yhteisen ymmärryksen syntymistä. Kehitystoimet suuntautuvat epäolennaisiin kohteisiin.

Miten sudenkuoppia voidaan välttää?

• Tiivis yhteistyö ja vuoropuhelu ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa: Näin tulkinnat pysyvät moniulotteisina.
• Useat menetelmät: Eri tiedonkeruumenetelmät kokonaisvaltaisemman kuvan varmistamiseksi. Ulkopuolisten asiantuntijoiden objektiivisuuden hyödyntäminen tiedon analysoinnissa.
• Kriittisyys: Tuloksia kannattaa tarkastella uteliaasti mutta terveen kriittisesti.
• Osallistaminen: Kehitystoimet on jaettava eri tasoille niin, että henkilöstö pääsee vaikuttamaan niihin. Tämä vahvistaa yhteistä turvallisuusajattelua ja sitoutumista.

Vaikka kartoitusten tekemisessä on haasteita, ne tarjoavat oikein toteutettuna arvokkaita oivalluksia organisaation turvallisuuskulttuurista ja auttavat kehitystoimien suuntaamisessa.