Luontaisesti suhtaudumme muutoksiin eri tavoin. Toinen ääripää tästä erilaisuudesta on turvallisuushakuinen vakiintuneiden olosuhteiden säilyttäjä ja varmistaja, toinen ääripää taas riskejä ottava uusien mahdollisuuksien hakija ja käynnistäjä. Ihmisten erilaisuutta jäsentävissä malleissa (mm. MBTI, LTA) tästä on kirjoitettu paljon. Nämä ovat kuitenkin sellaisenaan liian yksioikoisia malleja kuvaamaan ihmisten suhtautumista organisaatioissa tehtäviin muutoksiin yleensä ja erityisesti muutosprosessien eri vaiheissa. Kuvaan seuraavassa viittä erilaista asennoitumis- ja suhtautumistapaa, jotka eivät ole kunkin henkilön kohdalla pysyviä, vaan muuttuvat yleensä muutoksen edetessä tai toistuvien muutosten vaikutuksesta. Suhtautuminen on riippuvaista myös siitä, miten voimakkaasti muutos yksilöä koskettaa ja millaisia seurauksia sillä kukin kokee olevan hänen omaan elämäänsä.

1. Vastustan aktiivisesti

On monta hyvää syytä vastustaa muutosta. Muutos saattaa olla minulle selvästi haitallinen. Voin menettää jo saavuttamiani etuja, jopa työpaikkani. Joudun ehkä opettelemaan täysin uusia asioita ja taitoja. Työtoverini ja yhteistyökumppanini voivat vaihtua. Saatan myös nähdä, että muutos vaikuttaa negatiivisesti asiakkaisiimme.

Aktiivisena vastustajana haen muutoksesta heikkouksia, epäkohtia ja ongelmia, suurentelen riskejä ja pyrin kyseenalaistamaan hankkeen käynnistäjien ja kannattajien ymmärrystä ja motiiveja. Samalla puolustan entistä ja olemassa olevaa tuomalla sen hyviä puolia vastapainoksi. Haen tukijoukkoja puolelleni enkä piilottele kantaani, vaan ilmaisen sen julkisesti, välillä suureenkin ääneen.

Muutosjohtamisen kannalta aktiiviset vastustajat voivat ärsyttää hankkeen vetäjiä. Positiivista on, jos he tuovat esiin selkeitä ongelma- ja parannuskohtia suunnitellusta hankkeesta, ja tuovat esiin myös näiden perustelut. Voimakkaalla tunneperäisellä reagoinnilla ja perusteettomilla argumenteilla he kuitenkin voivat nopeasti synnyttää ristiriitoja ja leirejä.

2. Vastustan passiivisesti

Passiivisena vastustajana olen yleensä julkisesti hiljaa, saatan jopa ääneen olla kannattamassa hanketta, mutta käytännössä toimin sitä vastaan tai en ainakaan puolesta. Pienemmässä ryhmässä saatan tuoda mielipiteeni julki, varsinkin jos muutkin ovat kriittisellä kannalla. Myös läheisille luotetuille ihmisille tuon oman kantani julki ja saatan ilmaista sen hyvinkin kriittisesti.

Passiivinen vastustaminen on turvallista verrattuna aktiiviseen vastustamiseen. Ei synny riskiä kasvojen menetyksestä. Jos hanke epäonnistuu tai tulee selvästi viivästyksiä, on helppo todeta, että olin jo alusta lähtien epäilevällä kannalla. Jos taas hanke onnistuu, on helppo jatkaa ja mukautua pikkuhiljaa muutokseen.

Passiivista vastustamista on hankala tunnistaa ja tämä onkin yksi iso syy muutoshankkeiden epäonnistumisiin tai viivästymisiin. Varsinkin jos iso osa avainhenkilöistä ja esimiehistä on tällä kannalla. On tärkeää luoda jo alkuvaiheessa sellaisia vuorovaikutustilainteita, joissa rakentavalla tavalla käsitellään muutoksen hyötyjä ja haittoja ja joissa myös hiljaisemmat pääsevät tuomaan omaa kantaansa turvallisesti esiin.

3. Suhtaudun neutraalisti

Neutraalisti suhtautuvana en ota voimakkaasti kantaa aikaisessa vaiheessa, vaan kuuntelen kannattajien ja vastustajien perusteluja ja muodostan oman kantani kaikessa rauhassa. Julkisissa tilanteissa tasapainoilen myönteisten ja kielteisten perustelujen välillä ja pyrin enemmänkin edistämään aktiivista vuoropuhelua eri osapuolten välillä. Toimin ikään kuin liikkuva äänestäjä, joka mielellään liittyy ”voittajien” joukkoon, kun suunta alkaa olla selvillä.

Aktiivisella tiedottamisella, viestinnällä, keskusteluilla, onnistumisten ja hyvin kokemusten jakamisella sekä selkeillä käytännön tekemisillä voidaan näille kahden vaiheilla oleville tuoda vahvistusta oman kannan muodostamiseen.

4. Kannatan passiivisesti

Passiivisena kannattajana suhtaudun muutokseen periaatteessa myönteisesti, mutta en halua ottaa siihen liittyviä riskejä henkilökohtaisesti. Lähden mukaan, kun minua pyydetään tai kun minulle osoitetaan konkreettisia mahdollisuuksia kokeiluihin ja tulosten arviointiin.

Muutoksen edistämisen kannalta passiiviset kannattajat ovat tärkeässä roolissa, kunhan he löytävät nopeasti käytännön projekteja ja tehtäviä, joissa saavat onnistumisen kokemuksia ja tuloksia ja kun näitä tuloksia ja onnistumisia jaetaan myös laajemmin.

5. Kannatan aktiivisesti

Aktiivisena kannattajana olen innostunut uudesta ja heti valmis toimeen. Näen hankkeessa selviä hyötyjä ja ehkä myös itselleni mahdollisuuden oppia ja kehittyä tai edetä omalla urallani. Toimin mielelläni muutoksen puolestapuhujana ja saatankin ihmetellä, miksi muut vielä tätä vastustavat. Innostuneena näen usein vain hankkeen positiiviset puolet ja saatan liiankin helposti sysätä ongelmat ja vastustavat puheenvuorot syrjään.

Muutosten käynnistämisessä ja toteuttamisessa innostuneet ja luovat ihmiset ovat avainroolissa. He ovat yleensä valmiita ottamaan riskejä, eivätkä pelkää epäonnistumisia. Muutosjohtamisessa onnistuakseen he tarvitsevat ihmisten kanssa tapahtuvaan muutosideoiden myyntiin ja muutosten käsittelyyn mm. seuraavia menettelyjä ja taitoja; innostava ja selkeä suunnan näyttäminen, epäkohtien, huolten ja askarrusten purkaminen, arvostava kuuntelu ja onnistumiskokemusten jakaminen.

Kaikki edellä mainitut suhtautumistavat ovat inhimillisiä. Kyse on jokaisen ihmisen omista mielen prosesseista. Miten sinä muutoksen johtajana huomioit ihmisten mielen prosessit?

Tähän ja muihin muutosjohtamiseen liittyviin kysymyksiin lisää valaistusta keväällä ilmestyneessä ”Innostava uudistuminen – kestävä kasvu” -kirjassamme. Kirjoittajina Kai Laamanen, Teijo Räsänen ja Anssi Juutilainen.